Pitkänenäiseksi

Työpaikaltani lyötiin syksyn suunnitelmiini uudet nuotit. Lähden syyskuun lopussa Kiinaan työreissulle. Tavoitteena olisi kouluttaa paikallisen toimistomme väkeä tukemaan paremmin meidän toimintojamme (...). Koulutusreissuni kesto on kuusi viikkoa.

Toimistomme sijaitse Kunshanissa, joka on lätkäisty Kiinan kartassa hyvinkin lähelle Shanghaita. Tai siis varsinaisesti ei ole lätkäisty kartalle. Yritin löytää Suomessa myytävistä matkaoppaista tietoa Kunshanista, mutta eipä sitä vain reilun 600 000 asukkaan pikkukylää ole edes mainittu tai sijoitettu karttoihin. Noiden vakinaisten asukkaiden lisäksi kylässä on saman verran reissutyöläisiä.

Mielenkiinnolla odotan kuinka saan opetettua kiinalaiseen kurinalaisuuteen ja kunnioitukseen kasvatetuille länsimaissa suunniteltuja toimintatapoja ja prosesseja. Haasteilta tuskin voin välttyä. Onneksi kanssani lähtee toinenkin kouluttaja, niin on joku kenen kanssa ihmetellä ja sopeutua paikallisiin tapoihin. Mielenkiintoisia asioita ja kokemuksia olen jo aikasemmilta Kiinan kävijöiltä kuullut. Kouluttajana asemani on ilmeisesti jotain jumalasta seuraavaa... Mitään ei kyseenalaisteta ja vaikka kirjoitetuissa ohjeissa olisi selkeä virhe, siitä ei mainita ja sen mukaan toimitaan, tuli mitä tuli. Tietynlaiset etukäteispaineet on siis asetettu. Nämä ovat siis vain muilta kuultuja "totuuksia", omani kerron sitten kun niitä on muodostunut.

Matkaan lähtemisessä on monenmoista järjesteltävää. Ensin toki lentoliput. Tarvin myös työviisumin. Saadakseni viisumin, minulla pitää kuitenkin olla kutsu yritykseltä, johon olen menossa. Kutsun saamiseen tarvitaan tietenkin päiväkohtainen koulutussuunnitelma. Järjestettynä pitää olla myös asunto ja paluulippu. Asunto järjestetään paikallisen toimistomme puolesta. Luvassa on ilmeisesti lokoisaa elämää siivojineen, pyykinpesijöineen, autonkuljettajineen jnejne. Näillä tiedoilla saattaa irrota viisumi. Toivottavasti pullollaan eri maiden leimoja oleva passini ei aiheuta ylimääräistä selvittelyä tullissa.

Ensimmäinen suunnittelematon sattuma matkalleni jo osui. Viikon Kiinassa oleskeluni jälkeen siellä on kansallispäivä, joka tarkoittaa paikallisille vuoden pisintä, eli viikon, yhtäjaksoista vapaata. Jokainen kulkuväline on siis varmasti täynnä mustatukkaisia, kun miljardi kiinalaista lähtee samanaikaisesti maaseudulle lomalle.

Koitan raportoida ennen matkaa ja matkalla eteen tulevia kummallisuuksia täällä blogissa. Siitä en tiedä kuinka Kiinan maalla mahtaa Blogger toimia, Facebookista ilmeisesti täytyy vierottautua.