On juostu on. Neljä kertaa viikossa lenkki, joista pari on peruslenkkiä, yksi vauhdikkaampi esimerkiksi vedoilla ja yksi pitempi. Viime sunnuntaina juoksin reilu parituntisen lenkin ja oli kiva huomata kuinka hyvin se sujui. Kahden tunnin ajan teki koko ajan mieli juosta vähän vauhdikkaammin. Tarkoituksella pidin kuitenkin vauhdin ja sykkeen matalammalla. Viimeiset viisitoista minuuttia olikin tuskaiset ja tuntui, että joka paikkaan sattui. Luulenpa, että vika oli vain korvieni välissä, kun olin jo melkein kotona niin aivot asennoitui lopettamiseen. Jäi kuitenkin ihan tyytyväinen fiilis ajatellen tuon Ideapark-juoksun läpijuoksemista.
Sunnuntai meni vähän kohkaamiseksi tuon liikunnan kanssa. Lenkin jälkeen kävin pikasuihkussa, vaihdoin vaatteet ja sitten lähdettiinkin kaveriporukalla perinteiselle kevätkaudenavajaispolkupyöräilylle kalamarkkinoille. Markkinoilla syötiin herkulliset kalalautaset ja tietty jätskit. Siitä onkin jäänyt kevään jäätelöhimo päälle. Kotiin päästyämme vaihdettiin taas pikapikaa vaatteet, otettiin lentopallo kainaloon ja lähdettin pelaan. Parin tunnin lentopallopelit kruunasi päivän niin, että loppuillaksi lösähdin nojatuoliin ja ruokailun jälkeen ei mennyt montaakaan minuuttia, kun silmien auki pitäminenkin kävi urheilusta.
Päätin muuten jättää tuon Pirkan pyöräilyn väliin. En ehdi sitä ennen paljoa polkemaan ja keskityn mielummin tuohon Venlojen viestiin.
Terve!
VastaaPoistaOon kans huomannut ton korvien välistä johtuvan jaksamattomuuden.
Enää sitä ei mulla niin usein ilmene, mutta muistan ajan, jolloin saatoin ajatella, että nyt olis kiva vähän kävellä välillä ja sitten vaan oli käveltävä kun oli päästänyt ajatuksen päähän.
Moi, se on kyllä mielenkiintosta kuinka paljon pelkällä ajatuksella on merkitystä kaikessa tollasessa jaksamisessa. Siks tykkään kuunnella musiikkiakin juostessa, niin saa helpommin ajatukset käännettyä muualle jos tulee joku "stoppi".
VastaaPoista