Paljon on Minna saanut lokaa niskaansa voiton jälkeen, mutta haistattaisin kaikille arvostelijoille pitkät. Kateellisten panettelua. Ilman Minnan iloisuutta, energisyyttä, positiivisuutta ja avoimuutta suunnistaja tuskin koskaan olisi tätä palkintoa voittanut. Minna on jo aikaisemmilla esiintymisillään tuonut suunnistukselle positiivista julkisuutta. Koittakaapa itse pitää kahta pokaalia ja kukkapuskaa käsissä ja samalla repeytynyttä mekkoa ylhäällä. Itselläni olisi lennellyt enemmänkin tavaraa ja todennäkoisesti se mekkokin päältä. Mikä haloo siitä olisikaan syntynyt. Kyllä meidän haudanvakavien suomalaisten maailmaan pitää mahtua iloa ja rempseyttäkin. Ni! En minä niitä kommentteja ja poseerauksia ainakaan osannut ajatella mitenkään halventavina vaan hilpeinä ja mielestäni hyvinkin osuvina. Suunnistuksella ei ole Suomessa ollut niin suurta arvostusta kun voisi ja pitäisi.
Jukolan viestin viejät lähdössä Mikkelissä 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti