Niin ja Näin

Maanantaina olin koko päivän enemmän kuin väsynyt ja töissäkin silmien auki pitäminen meinasi olla välillä ylivoimaista. Viikon kireiden pakkasten jälkeen ilma oli lauhtunut mukavaan viiteen asteeseen, joten pakotin itseni hiihtolenkille vaikka mieli olikin vahvasti sohvan kannalla. Ensimmäisen kilometrin jälkeen en katunut pätkääkään, että lähdin ladulle. Oli todella mahtavaa menoa. Suksi luisti kuin unelma, latupohja oli hyvässä kunnossa, hiihtäjässä (kumma kyllä) riitti energiaa ja hiihto tuntui sujuvan kuin itsestään. Liekö sitten syynä ollut hyvä hiihtokeli vai takana ollut kevyempi treeniviikko, mutta vauhtiakin oli ihan erilailla kuin talven aiemmilla lenkeillä. Pikkiriikkisen toiveen heitän myös parantuneen lihaskunnon puoleen, koska erityisesti wassu sujui mallikkaasti ja ilman minkäänlaista väsymistä.

Tälläistä flow-tilaa toivon kaikkien kuntoilijoiden niille lenkeille, jolloin sohvalta ylösnouseminen on vaatinut erityisen lujaa tahtoa. Fiilis oli aivan mahtava enkä olisi malttanut millään lopettaa lenkkiä.

Tiistaina ei sitten mennytkään niin kuin siellä Strömsössä. Aamulla polkasin fillarilla töihin ja matka meni oikein mukavasti, mitä nyt armoton hiki tuli, mutta se oli odotettavissakin. Iltapäivällä kotiin lähtiessä yritin aukaista fillaria lukosta ja yritykseksi se hyvin nopeasti jäikin. Avain katkesi lukkoon. Onneksi äijä oli vielä kadun toisella puolella töissä ja sieltä löytyi monenlaisia työkaluja. Erilaisilla pihdeillä yritimme ronkkia avaimen loppuosaa pois lukosta, mutta siellä se könötti tiiviisti. Ainoa vaihtoehto oli hakea kotoa rälläkkä. Tietenkin olin tarkkana tyttönä lukinnut pyörän lukolla kiinni pyöräkatokseen ettei koko pakettia voinut kuskata auton kyydissä kotiin. Onneksi työmaan pihassa on lämmitystolppia niin saatiin rälläkkään sähköä ettei tarvinnut käsisahalla hinkuttaa. Rälläkällä lukko napsahti nopeasti osiin ja pääsin polkaisemaan kotiin.

Kotiin ajellessa hylkäsin ajatuksen illan hiihtolenkistä, kun lämpötila tippui käyrillä pystysuoraan alaspäin ja jäätävä viima puhalsi suoraan poskille. Aika hyytävä olo tuli eikä toi henkinen puolikaan tainnut ihan parhaimmillaan olla sillä hetkellä. Ai niin, lukkohan oli ensimmäistä kertaa käytössä, suoraan sisätiloista laitettu aamulla reppuun ja siitä kiinni fillariin. Eli kosteus sitä ei ainakaan ole jäädyttänyt. Reklamaatio on jo mennyt ja uudenlainen lukko toimituksessa.

 Tähän päättyi tiistai

Arvatkaapa muuten moniko ohikulkija tuli kyselemään millä asialla olimme lukkoa rälläköidessämme?