Kuulakuumeessa

Torstaina hikoilin taas Härmälässä kuulan kahvassa. Elokuun kunniaksi vaihdettiin uuteen ohjelmaan, joka toi mukanaan muutamia ihan uusia liikkeitä ja vanhoista uusia versioita. Treenin rakennekin on nyt erilainen. Neljän liikkeen sarja tehdään kaksi kertaa peräkkäin, pidetään pieni tauko ja sama uudestaan. Ohjelmassa taisi olla näitä neljän liikkeen pattereita kuusi erilaista. Lisäksi toki alku- ja loppulämmittelyt. Erilaisia kyykkyjä uudessa ohjelmassa on paljon, mutta sehän ei haittaa, jalkoihin on hyvä saada lisää jerkkua.

Tempauksesta ja "rinnalle veto-työntö" -yhdistelmästä opeteltiin uudistetut versiot. Ennen näihin on lähdetty heilautuksen kautta, mutta nyt vedetään lähtö raakana maasta. Himppusen erilainen ja oudokseltaan rankempi liike.

Edelleen olen aika koukussa tähän kuulailuun. Juuri minulle sopiva tapa lihaskuntoiluun. Hiki lentää, koko ajan on tekemisen meininki ja saa olla ulkona. Mainiota että tälläiset tunnit löytyy kaksi kertaa viikossa vielä läheltä kotiakin. Härmälän ja Loukonlahden tunneilla tehdään eri ohjelmalla, joten ei käy yksitoikkoiseksi käydä molemmissa viikon aikana. Ohjelmia vaihdetaan kahdeksan viikon välein niin lihakset saa sopivasti erilaista ärsytystä. Ei pääse tottuun liikaa. Ensimmäinen kuulakoitoksenihan oli tuossa viime vuodenvaihteen tienoilla. Silloin heiluttelin kuuden kilon kuulaa ja jälkeenpäin koko kroppa oli jäykkä kuin ratakisko. Tuskinpa olisin uskonut, jos silloin joku olisi sanonut, että elokuussa 12 kilon kuula tuntuu muutamissa liikkeissä liian kevyeltä! Aika huikeeta. Torstain treeneissä olisin joihinkin kyykkyihin kaivannut jo hieman lisää vastusta. Tuon kuuden kilon kuulan ajattelin nyt jättää unholaan. Hauiskäännööt olen vielä tähän asti sillä joutunut tekemään, mutta nyt tuskailin nekin kasilla läpi. Siitähän nekin sit kehittyy kun vaan siirtyy isompaan. Kaikki muut liikkeet teinkin torstaina kympillä ja kahdellatoista. Toki nuo kuulien koot riippuu tulevaisuudessakin aina liikkeestä. Tavoite on pikkuhiljaa ylöspäin joka liikkeessä.