Analysointia

Sunnuntaina suihkitaan Pirkan Hiihto ja ilmottautuminen täydelle ysikympille on ollut sisässä jo hyvän aikaa. Valmistautuminen on siis vauhdissa. Viime vuoden Pirkka meni kokonaisuutena aikalailla sukkana putkeen, joten paineet tälle vuodelle on ollut kovat. Nyt jo olen vahvasti sitä mieltä, että yhtä nappisuoritusta ei taida olla tänä vuonna luvassa. Mikäs sitten on erilailla?

Talven aikana kertyneet hiihtokilometrit eivät oikein vakuuta. Viime vuonna ennen Pirkkaa kilometrejä oli takana kuutisen sataa, nyt niitä on vain runsas kolmesataa. Hiihtokausi alkoi kuukautta myöhemmin tänä talvena ja lisäksi säät ja muut tekemiset eivät jotenkin omituisesti ole oikein natsanneet kohdilleen. Joko pakkanen on paukkunut kahdenkympin nurkilla, lunta on tullut taivaalta vaakatasossa tai sitten kun olisi ollut hyvä sää niin kalenterissa on ollut jotain muuta täytettä. Sääolot ovat tietysti vain pukeutumiskysymyksiä sanotaan - ja itsekin sanon - mutta olen myös sitä mieltä, että itku kurkussa kiukuttelemalla, kun sukset ei luista, kerätyistä kilometreistä ei saa kuin pahan mielen. Mielummin olen näissä keleissä päätynyt kohottamaan kuntoa muilla tavoin. Onneksi olen tehnyt edes sen enkä vain maannut sohvalla.

Suksien luisto onkin sitten seuraava aihe. Lenkeillä satunnaisesti sukset on toiminut, mutta pääasiassa ne on tuntunu todella tukkoisilta. Välillä tunne on sitä luokkaa kuin joku oikein jarruttaisi pohjasta. Tämä on aiheuttanut mahdottoman paljon ylimääräistä vaivaa pääkopassa. Onko vika suksessa, voitelussa, hiihtäjän kunnossa, tekniikassa vai korvien välissä? Päätinkin viedä sukseni hiottavaksi ja voideltavaksi juuri ennen Pirkkaa ja tällä hetkellä ne ovat JSportin hoivissa Ylöjärvellä, mutta se onkin sitten oman tekstinsä arvoinen aihe.

Hiihtotekniikkaani olen kokolailla tyytyväinen. Teknisesti hiihto tuntuu hyvältä ja wassuakin, joka on ollut se haastavin osio, painelen menemään jo oikein mukavasti väsymättä ja tasapaino säilyy. Jyrkimpien ylämäkien nouseminen kuokalla on kokenut ehkä pienen notkahduksen ja on mielestäni joskus ollut sujuvampaa. Sitä lienee sekoittanut toisen puolen kuokan tiivis harjoittelu. Jyrkkien mäkien kuokkaaminen ei tällä reitillä mielestäni ole kovin ratkaisevassa roolissa, joten tekniikan puolesta olen hyvillä mielin lähdössä reissuun.

Lihaskunto on ehdottomasti paremmassa jamassa kuin viime vuonna. Vastineeksi kestävyyskunto on valahtanut toiseen suuntaan. Tai ainakin vahvasti niin epäilen. Viime kesä meni hyvin pienellä reenillä ja syksy täysin olemattomalta eli aika tyhjältä pöydältä olen taas lähtenyt kuntoa keräämään (tyhmätyhmätyhmätyhmä...). Aika monta pitkää lenkkiä olen ehtinyt hiihtämään, niin josko se vähän avittaisi sunnuntain suoritusta. Lihaskunnosta ja kestävyydestä valitsisin tulevaan hiihtosuoritukseen mielummin kestävyyden, mutta nyt vain suggestoin itseäni kasvaneen lihaskunnon positiivisiin vaikutuksiin.

Tankkaaminsen olen aloittanut ja toivon sen menevän yhtä hyvin kuin viime vuonna. Ainakin energia viime vuonna tuntui riittävän hyvin. Harmi kun ei tullut kirjoiteltua tarkemmin ylös miten silloin tankkasin.

Kokonaisuutena henkinen tila lähtöviivalle siirtymiseen ei ole yhtä vahva kuin viime vuonna. Yritän kuitenkin keskittyä positiivisiin puoliin ja erityisesti siihen, että luvassa on ennusteiden mukaan komea aurinkoinen pikku pakkasella höystetty talvipäivä. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää se hiihtäen!