Jälkipuinti - Venlojen Viesti

Yksi mahtava Jukola-viikonloppu taas takana. Kisaa edeltävällä viikolla pyöräytettiin meidän joukkueen oletettu juoksujärjestys vielä täysin ympäri ja lähdinkin vetämään kolmososuutta. Aikaisemmilla kerroilla olen ollut aina avaajana, joten oli kiva päästä koittamaan jotain muutakin. Vaikkakin matkaa tuli noin 1,5 kilometriä lisää. Kolmas osuus oli siis ratamestarin suunnittelemaa reittiä pitkin 7,1 - 7,2 km. Tiedä sitten montako kilometriä sitä ite tuli mentyä.

Sää oli lauantaina Vantaalla lähes helteinen ja matka parkkipaikalta telttapaikalle pitkä ja hikinen. Pieni miinus täytyy antaa järjestäjille opasteista. Parkkipaikalla ei mistään nähnyt mille alueelle meidät on ohjattu eikä löydetty yhtään opastetta oikean teltta-alueen suuntaan. Lopulta koko joukkue oli saapunut paikalle, teltat pystytetty ja lähdimme kisakeskukseen virittäytymään tunnelmaan.

 Venlojen Viestin lähtö

Kahdelta kajahti Venlojen lähtölaukaus ja suuri joukko naisia säntäsi matkaan. Itse olin tässä vaiheessa jo niin jännittyneessä tilassa, että keskittyminen yhtään mihinkään oli aika haastavaa. Ilmeisesti tuo uusi osuus aiheutti ylimääräistä tärinää. Avausosuutemme vetäjä tuli suunnitellussa aikataulussa vaihtoon ja seuraava lähti matkaan. Kakkososuudella mentiinkin sitten vauhdilla ja napsaistiin pari sataa sijaa kiinni. Itse tärisin jännityksestä vaihtoalueella ja odottelin koska viestin viejä tulee. Välillä olin jo aivan varma, että en ole nähnyt hänen menevän ja minua odotellaan vaihtopuomilla. Ajoissa kuitenkin näin meidän viestin tuojan, ehdin huudella hänelle kannustukset ja sitten kipaisin vaihtopuomille odottamaan karttaa. Ja eikun menoksi.

 Meitsi keskellä sinivalkoisissa lähdössä matkaan

Heti alussa oli kilometrin verran viitoitettua reittiä ennen kuin varsinainen suunnistus alkoi. Oli siis hyvin aikaa lueskella karttaa ja tehdä suunnitelmaa. Mitenkähän sitä suunnistusfiilistä sitten kuvailisi sanoin? Aikamoisessa flowssa taisin pääasiassa mennä. Rastilla vain suunta kohti seuraavaa ja menoksi ja sieltähän se seuraava tuli eteen. Maasto oli hienoa kallioilla juoksua ja jotenkin kummasti pysyin koko ajan kartalla. Välillä tosin upposin polvia myöten suohon, mutta niistä ylös kammettuani matka jatkui. Ainoat pummit tuli kun lähdin muutaman epävarman suunnistajan matkaan. Lauantaisessa mielentilassa ja itsevarmuudessa olisi kannattanut pysyä vain omassa tahdissa ja suorituksessa. Onneksi tajusin sen kahden rastin jälkeen ja jatkoin omaa matkaani. Hieman ennen loppusuoraa vilkaisin kelloani, että nyt taisin tulla hyvällä tahdilla. Loppusuoran vedin tietenkin vielä sen minkä kintuista irtosi ja lähetin ankkurin matkaan. Reilut viisikymmentä sijaa olin meidän joukkuetta nostanut ja osuusaikani oli 1:19:13. Pakko olla tyytyväinen omaankin tekemiseen.

Enää silta alas ja loppusuora vaihtoon

Ankkurina meillä oli kunnon tykki, joten heti alkoi jännitys siitä, josko tästä tulisi joukkueemme kaikkien aikojen tulos. Tuijotimme kännykästä tulospalvelua, kun ankkuri napsi joka väliajalla sijoitusta paremmaksi. Sitten tulospalvelu tyssähti ja jännitimme tekikö ankkurimme jonkun megalomaanisen pummin vai onko vika tulospalvelussa. Kunnes tiimipaitamme ilmestyi metsästä ja totesimme tulospalvelun jymähtäneen. Hurjat kannustushuudot vielä loppusuoralle ja lopullinen sijoituksemme loistava 395. Nostimme siis yli 300 sijaa viime vuodesta. Huikeeta! Fiilis oli aivan mahtava. Nyt tosin ruvetaan oleen sellasilla sijoilla, että tässähän pitää alkaa treenata ihan tosissaan. Ehkä ne oli uudet "maajoukkue"-tiimiasut, jotka meidät siivitti vauhtiin. ;)

Illalla alkoikin sitten Jukolan-viestin seuraaminen. Äijä osallistui siihen joukueensa kanssa. Heidän joukkue oli koottu erilaisista tuttavan tuttavista, joten etukäteen monikaan ei tuntenut toisiaan. Hyvin rentoa ja huumorilla höystettyä porukkaa tuntui koko sakki olevan. Ainoastaan yksi porukasta oli aiemmin juossut Jukolassa. Heidänkin joukkueessa kaikki ylsivät vähintään omaan tavoitteeseensa ja moni jopa sen yli. Hyvin siis meni ja kaikille jäi hyvä fiilis, mikä on mielestäni tämän tapahtuman oleellisin juttu.

 Jukolan lamppumeri lähdössä matkaan

Oli aivan huippuhieno viikonloppu vaikka sunnuntain kaatosade yrittikin latistaa tunnelmaa. Ensi vuodelle esittäisin järjestävälle taholle toiveen siitä, että ruokaa olisi riittävästi. Oli ikävää kun kisan jälkeen nälkäisenä olisi kaivannut palauttavaa kunnon ruoka-annosta niin tarjolla ei ollut kun makkaraa. Onneksi ruokaa tuli myöhemmin lisää, joskin aika pieniä annoksia ja esim. leivät puuttui kokonaan.