Suunnistusviikko 23

Ma: Suunnistus 4,9 km, 1h 2 min.
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Suunnistus 4,1 km, 1h 34 min.
Pe: Sprinttisuunnistus 2,0 km, 13 min. 43 sek.
La: Juoksu, vetotreeni 1h 7 min.
Su: Maastopyöräilyä 1h 30 min. ja kahvakuula 1h, kuulat: 6, 8, 10 ja 12 kg

Yhteensä noin 6,5 tuntia. Enemmänkin voisi olla, nyt on pitkät reenit jääny tekemättä.

Aika suunnistuspainotteinen näyttää tuo arkiviikko olleen. Saa kyllä ollakin, koska tulevana lauantaina on Venlojen Viesti.

Maanantain suunnistus oli aikalailla peruskauraa. Ei mitään tykistystä, mutta hyvä suoritus. Maltoin suunnistaa omien valintojen ja kartan luvun mukaan, enkä lähtenyt hötkyilemään muiden perässä pitkin poikin. Maasto oli kohtuullisen helppoa juostavaa, ei kuitenkaan pelkkiä isoja ulkoilureittejä tai polkuja.

Lepopäivät näyttää nyt aina kertyvän samaan läjään, ei hyvä. Tosin nyt olin kyllä kahvakuulan jäljiltä niin jumissa, että oli pakko pitää tiistai vapaata. Vaikka olikin vahva epäilys, että keskiviikon kampaajan jälkeen ei tule lenkille lähdettyä. Niinhän siinä sitten kävikin.

Torstain suunnistus oli jotain aivan kamalaa. Lähtö oli Paaarentieltä Lempäälästä ja voi morjes millanen rata sinne oli kyhätty. Pelkkää kivikkoista, soista ja puunkaatomettää. Ei polun polkua missä edes välillä olis päässy vähän kirmaileen. Seurana ehkä miljardeja hyttysiä, kesän ensimmäisillä paarmoilla vahvistettuna. Meinas kuulkaas mennä herne nenään vaikka äijän kanssa yhdessä (onneks!) päädyttiin matkaan lähtee. Jotenkin sieltä kuitenkin kaikkien rastien kautta pois päästiin.

Perjantain suunnistus oli täysi vastakohta torstaille. Siitä enemmän tarinaa täällä. Aika monenlaisessa ympäristössä tuli tällä viikolla suunnistettua. Sanoisinko että monipuolinen laji sekin.

Lauantaina tein taas rääkkivetoreenin samalla mallilla kuin viimeksi. Hyvältä tuntu - jälkikäteen. Viime viikon cooperi tuuppasi näitä vetoreenejä viikolla eteenpäin, kun en kahta niin rankkaa reeniä halunnut tehdä ihan putkeen. Nyt olis vielä kaksi tälläistä jäljellä.

Sunnuntaina kävin päivällä maastopyörällä etsiskelemässä uusia mukavia polkuja, mutta mitään kunnon löytöjä en tehnyt. Kevyttä pyörittelyä pitkin poikin siis.
Kahvakuulailu meinasi jäädä väliin. Tunti alkaa kuudelta ja viideltä meillä alkoi sataa reippaanlaisesti. Puoli kuudesta varttia vaille kuuteen tuijotin ikkunasta ulos ja kelloa, että laantuuko sade. Ei laantunut, joten varttia vaille tein päätöksen etten lähde niin rankkaan sateeseen (sokerista...). Menin tietokoneelle ja katselin ikkunasta ulos, kun sade rupesi hellittämään otettaan ja taivaskin ehkä kirkastui. Kymmentä vaille kuusi päätin repäistä kamppeet niskaan ja kurvasin autolla kuulatunnille. ONNEKSI! Koko tunnin aikana ei juurikaan satanut ja tuli tehtyä kunnon treeni. Kuulajussi oli muokannut viime viikolla aloitettua ohjelmaa niin, että yhtä liikettä tehtiin hieman pidempään (36 sekuntia) ja taukoja oli lyhennetty 45 sekuntiin. Sykettä siis riitti.