Omista ajatuksistakin huomaa, että kevät lähestyy. Kaikki vanhat vaatteet näyttää virttyineiltä. Hiukset vapautuu pipon alta ja kaipaavat jotain uutta eloa. Tulee tarve puristaa kropasta viimeiset makkarat pois ja timmiytyä kesäfileeksi (niinkuin joka kevät ja koskaan se ei ole vielä onnistunut). Tekisi mieli jo tuupata paksut talvivaatteet vaatehuoneen perälle ja viskata raskaat talvikengät nurkkaan. Kotiinkin voisi ostaa vaikka uusia pyyhkeitä ja pöytäliinoja tai mattoja. Ehdottomasti tulppaaneja pitää hankkia. Yrittäisiköhän sitä jopa yhteiseloa jonkun uuden viherkasvin kanssa? Kummasti tuo keväinen auringon paiste aiheuttaa mielessä liikehdintää. Ensimmäisen kerran kun on sujauttanut aurinkolasit silmille se on menoa. Ainoa mikä vielä pitää talvessa kiinni on hiihto. Siitä en haluaisi vielä luopua.
Eilen lähdin Lamminpään tasaisille laduille kevyelle palauttavalle hiihtolenkille. Jäi todellakin kevyeksi lenkiksi. Latu oli täynnä puista tippuneita roskia. Kymmenen minuuttia hiihdin väistellen kunnes palasin takaisin. Heikoksi jäänyt lenkki harmitti sen verran, että kotona kiskasin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Puoli tuntia hissuttelin sohjossa. Ei nyt varsinainen flow iskenyt sielläkään, mutta ainakin tuli alotettua jalkojen totuttaminen juoksuun taas hiihtokauden lähestyessä loppuaan. Niin, ja Ideapark-juoksun puolimaratonin puskiessa tajuntaan.
Mulla on sama juttu joka kevät, että jotain uutta pitää saada kotiin. Ja niitä tulppaaneja tietty!
VastaaPoistaTäällä on jo kevät. Narsisseja ja krookuksia joka paikassa, ja eilen huomasin että puut on alkanu selvästi vihetää. Ihanaa!
Oi kuulostaapa hyvälle toi kevät, vihreys ja kukat. Vaikka vannoutunut talvenkin ystävä olen, niin kyllä se kevätkin vois jo tännekin tulla. Nauttikaa munkin puolesta!
VastaaPoista