Pidin itseäni jossain määrin kajahtaneena, kun torstaisessa lumipyryssä vääntäydyin hiihtoladulle. Entistä enemmän epäilin omaa korvien väliäni, kun jopa nautin siitä touhusta. Pyry ei haitannut yhtään. Liiallista ruuhkaakaan ladulla ei ollut.
Kesken lenkin ladun yli vilahti kaksi juoksijaa. Eivät sentään ihan umpihankeen rynnänneet, mutta pientä polkua seuraillen keskelle metsää. Ei kai siinäkään vielä mitään, mutta oli jo pilkkopimeää ja juoksijoilla oli otsalamput päässä! Silloin totesin, että on niitä muitakin hulluja. Ehkä vielä hieman itseäni hullumpia. Itse pyrin pysymään pimeän aikaan sentäs kunnan tarjoaman valaistuksen ulottuvissa. Mutta varmasti oli heilläkin mukava lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti