Pirkkaan valmistautuminen on hyvällä mallilla. Eilen kävin pienellä herättelylenkillä ja sukset luisti kuin unelma. Muut meinas jäädä jalkoihin, kun meitsi vaan lasketteli meneen. :) Suksiin oli siinä vaiheessa tehty jo pohjustus ja laitettu kaksi kerrosta sinistä (suositus -7-12 asteen pakkaselle) voidetta. Ennen tuota lenkkiä ajatuksena oli laittaa siihen päälle vielä yksi kerros tuota sinistä ja päällimäiseksi kerros violettia (suositus -2-7 asteen pakkaselle) fluorivoidetta. Lämpötila oli lenkin aikana jossain 4 ja 5 pakkasasteen hujakoilla. Sunnuntaiksi on ennustettu jotain 6 tai 8 asteen pakkasta päivällä. Siinä hiihdellessä sitten voiteluakin mietin ja tulin siihen tulokseen, että tuo sininen toimi niin hyvin ja sunnuntaina pitäisi olla vielä kylmempi, niin laitankin sitä pelkästään suksiin. Jätetään se violetti pois. Sinisestä meillä ei ole fluorivoidetta ja se maksaa maltaita, joten tyydyin perusvoiteeseen. Luulenpa, että mun vauhdissa on joku rajoittavampikin tekijä kuin fluorivoide!
Lihasten herättelyn lisäksi laitoin itseäni eilen muutenkin kisakuntoon. Varpaankynnet on leikattu, jaloista kovettumat poistettu, huolellinen venyttely suoritettu ja piilolinssitkin on superpuhdistuksessa. Ainoa pieni huolenaihe oman kropan osalta on selkä-hartia-akseli. Tuntuu jotenkin paakulta. Eli lihakset ei tunnu irtonaisilta vaan koko yläselkä tuntuu olevan yhtä isoo könttiä. Toivotaan ettei se haittaa. Ei haitannut eilistäkään hiihtoa. Tankkaus alkaa oleen loppusuoralla ja tunne senkin osalta hyvä. Ei ole ähky, mutta olo on energinen.
Sukset on voideltu valmiiksi ja niihin on kiinnitetty osallistumistarrat. Sauvojen remmit on säädetty ja monot tarkastettu. Vaatteet pesty. Enää matkaeväät ja vaihtovaatteet pakettiin.
Valmistautumisen paras osuus tulee tässä. Henkinen puoli. On todella hyvä fiilis. Suunnistuskisoihin lähtiessä on ollut ilmassa pientä kauhua, että mihin sitä on taas lupautunut, mutta nyt ei, vaikka onkin ensimmäinen hiihtotapahtumani. Oon aivan intoo piukassa jo menossa. Millä sitä malttais huomiseen? Oon kuullut sanottavan, että silloin on kaikki kohdallaan, kun haluaa sinne ladulle. Minä haluan! Eikä yhtään hirvitä.
Tavoite? Laitetaan se nyt sit tähänkin. Kun nyt pääsee maaliin, niin se on jo paljon. 4,5 tuntia niin oon tyytyväinen suoritukseen. Hyvän kelin myötä herättelen myös toiveita 4 tunnin alituksesta. Se olis hienoo. Lupasin itselleni, että jos sen teen, saan käydä ostamassa One Wayn hienon hiihtopuvun, jota olen ihastellut koko talven. Pitäähän sitä joku motivaattorikin olla. Lähtökarsinoissa taidan siis tunkeutua 4 tunnin hiihtäjien joukkoon. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti