Maanantain iltarastit järjestettiin Kaupin metsissä. Tapahtuma oli samalla iltarastien 30-vuotis juhlatapahtuma. Porukkaa karttojen ja kompassien kanssa oli sitten sen mukaan. Mun mielestä siinä menee jo hieman suunnistamisen pointti rauhallisessa metsässä suihkimisesta, kun porukkaa on metsä väärällään. Koko ajan näköpiirissä on viidestä kymmeneen henkilöö menossa kuka minnekin suuntaan. Se on sentäs hyvä, että reittejä on paljon, niin koskaan ei tiedä mitä rastia toinen on hakemassa. Eli ite tarvii sentäs vähän suunnistaa, eikä vain kävellä kuin päiväkotilapset jonossa rastilta rastille.
Jotenkin kummasti me taas eksyttiin ottaan se helpoin reitti ja TAAS todettiin sen olevan liian iisi. No, nyt tehtiin päätös, että ens kerralla ei edes katota niitä karttoja etukäteen vaan otetaan suoraan se 4-5km:n lenkki. Siinä pitäis päästä jo käyttään vähän kompassiakin. Nää lyhyimmät kun menee polkujen läheisyydessä ja muuten helpossa maastossa. Mut jotenkin tuntuu et pitemmällä lenkillä tarvis sit vähän juostakin ettei mee koko iltaa. Nää ensimmäiset kiepit ollaan menty reipasta kävelyä. Metsämaastossa juokseminen on aika lailla rankempaa kun täällä kaupunkimaastossa, niin vähän arveluttaa et kuinka sitä jaksaa. No, ei kai sitä koko matkaa tarvi juosta.
Liekö johtunu tuosta juhlatapahtumasta vai mistä, mutta rasteilla näkyi monennäköstä tallaajaa. En olis ikinä uskonu, että suunnistus on noinkin suosittu harrastus. Oli kasikymppisiä vaareja teputtaen sen minkä jalka vielä nousee, teinityttöjä farkuissa, kukkahattutätejä kumisaappaissa, perheitä joiden pienimmät jäsenet vielä rattaissa ja sitten niitä trikoissa ja piikkareissa viivasuoria reittejä kompassien kanssa suihkivia. Joku kumma suomalaista sinne metsään siis ajaa.
Olis muuten ollu tuolla Kaupissa myynnissä suunnistustrikoita 9,90 eurolla. Noin millisekunti jopa mietittiin. Sinne tankoon ne kuitenkin vielä jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti